tiistai 9. huhtikuuta 2019

Pikkumyyn Tortillat

Kanan fileesuikaleita.
 Pikku Myy tietysti pomppaa blogin keulille, kun sitä lähtee päivittämään. Toki tortillakertomuksen voi lukea uudelleen, kuten katsella taas uusittuja Muumilaakson tarinoita.
 Nämä tortillat pelastavat monipuolisuudellan illan kuin illan sekä jääkaapin jämäpalat. Itsetehty guacamole sekä salsa voittavat kaupan tuotteet mennen tullen ja palatessa! Lisäksi hieman valkosipulia ja tottakai - chiliä, niin kastikkeet ovat vallan bueno!
 Pikku Myylle ei kelpaa tavallinen kotitortilla vaan siinä pitkää olla reilusti potkua!


Naudan ulkofilee paloja.

Itsetehty tomaattisalsa.

Keskellä itse Pikku Myy lusikoimassa lisukkeita.

Varovaisen aloittelijan annos.
 Vanha viidakon sanonta: Älä täytä tortillaa liikaa, muuten se on rinnuksilla.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Pata on hautunut pitkään ja hartaasti!

Härällä keittää blogi päivitetty vihdoinkin:

 Blogimme on hautunut pitkään padassa, jo 5 vuotta! Olisiko nyt aika kurkistaa kannen alle?
Ei tätä unohdettu ole, arki vain on napannut meidät pyörteisiin!





 Kevät on tulossa, vaikka tänään räntää sataa ja kylmästi pohjoisesta tuulee. Eilen kuitenkin paistoi kevätaurinko kirkkaasti täydeltä taivaalta, näin ne kelit pohjoisessa vaihtelevat!


 Tuliset chilit ovat jälleen villiintyneet ikkunalaudalla valon määrästä. Chef on istuttanut viherkaapin täyteen taimia, taas jälleen kerran. Sieltä löytyy esim. tomaatin, chilin ja paprikan taimia. Mihin ihmeeseen nämä kaikki kasvavat lapset mahtuvat? Taitaa parveke muistuttaa taas viidakkoa keskikesän helteissä.



Pizzaa Napolissa vai Konttuurissa?

Chef teki napolilaisia pizzoja, uudessa kiertoilmauunissa kivikiekon päällä. Pizzataikina oli tehty pari päivää aiemmin ja odotteli vuoroon jääkaapissa. Jo kokenut kokki pyöräytti hetkessä täydelliset pohjat ja heitti omatekemän tomaattikastikkeen pohjan päälle. Sitten laitettiin mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja ilmakuivattua kinkkua päälle. Seuraavaksi pizzat kuumaan uuniin ja pizzaleikkuri esille. Hieman jäähtyneen pizzan päälle rucolaa ja leikattiin sopivat palat tarjoiluun.



Minun tehtäväni oli sammuttaa palohälytin, kun ihana tuoksu pöllähti uunista ulos. Taivaallista ruokaa, makunystyräni lensivät Italiaan hetkessä!






















perjantai 24. lokakuuta 2014

Meren eläviä keitossa

Olipa kerran köyhiä, mutta ahkeria kalastajia Marseillesissa. Aamun sarastaessa he palasivat takaisin satamaan. Rankan kalastuksen päätteeksi he erottelivat myyntiin menevät arvokkaat kalat ravintoloihin ja torille. Nälissään olivat kovasti!Kaiken lisäksi kalastajille jäivät pelkästään ns.luiset kalat, jotka eivät myyntiin kelvanneet! Niinpä niistä keiteltiin aamuhämärissä hiljakseen herkullista muhennosta avotulella. Luiset kalat ovat siis rapuja, simpukoita ja vähäpätöiset kalat yms.merenelävät! Lisäksi keittoon tarvittiin yrttejä torilta, purjoa, sipulia, tomaatteja ja selleriä. Lisäksi aina oli mukana vaaleaa leipää ja joku taitava teki aiolia keiton päälle.

Joko arvasit mikä keitto? 

Bouillabaisse!!



Kutsuimme vanhempani syömään tätä maukasta kalakeittoa. Ilmakin oli sopiva, kylmä ja kolea. Nyt kuuma keitto maistuu. Mutsini oli epäileväinen, missä perunat?? Niin, se on ranskalainen rannikon keitto, missä eivät perunat kasva. Toista se on meillä Tyrnävällä!



Chef kertoo, että oikeasti keittoon on aikojen alusta laitettu anisviinaa. No, koska olemme lähes "absolutisteja", laitamme sinne pelkkää fenkolia. Hyvää ruokahalua !

lauantai 31. toukokuuta 2014

Saunaruokaa

Me olemme tehneet saunaruokaa heti siitä ensimmäisestä saunakerrasta, missä tutustuimme Hra Saunatonttuun. Yksi vaikutavimmista kriteereistä on ostaa asunto, jossa on upea saunafiilis. Meidän saunassa asuu Ristomatti Ratian Saunatonttu. Joo, onhan se Tonttu, mutta äärettömän hyvä pata lämmittää safkaa samalla, kun odottaa , että sauna lämpenee. Pikkupoika on jo niin tottunut sauna-iltojen makkarakesteihin:  Mä en syö puuroa, jos on hodaria!






Meillä hodarit on aina itsetehtyjä, tai ainakin sen jälkeen kun Electroluxin monitoimikone muutti meille. Kaiken kruunaa Iittalan Muumiastiasto johon olen ns.höyrähtänyt! Elämä on ihanaa!

Tässä versio aikuisten hod dogista:  Korealainen hodari, Bulgogi Beef, Kimchi, seesamimajoneesi. Mukana myös ystävämme ja vihainen lapsemme Naga Morich ja Jalapeno lempeämpi sisar. Tämän kevään omaa satoa patiolta sanoi Chef. Hitto, siitähän kuoriutuu kohta aito oululainen, tullista tullut, kuten muutkin etelän hetelmät!





Kokkausilta työystäville

Jo on meitin perheessä ollut hektinen kevät, kun ei ole ehditty blogia päivittämään! Paljon on vettä virrannut ja veitsiä teroiteltu. Kokkioppilas on ollut tiiviisti työssäoppimisessa ja kylmäkkö on komennettu välillä keittiöstä tauolle. Nimittäin nykyään on hermostuttavaa pilkkoa, kun chef on vieressä. 















Asiaan, järjestimme työtiimilleni kokkausillan eräänä viileänä perjantai-iltana. Menua mietittiin kaksistaan ihan tiivisti ja tultiin siihen tulokseen, että risottoa sen olla pitää. Alkuruokana Ceasar salaattiklassikko ja pääraaka-aineena broilerin fileet Parman kinkun syleilyssä eli saltimbocca sekä jälkiruokana suklaafondant ja vadelmamelba. 





Keittiöön jaoimme porukat pareittain töihin. Salaattiryhmä, risottoryhmä, broileriryhmä, jälkiruokaryhmä ja kattaus/juomaryhmä ja tottakai saunan lämmitysryhmä. Homma lähti hienosti sujumaan !  Panostimme ihan tarkoituksella annoskokoihin ja annosten kauniiseen asetteluun. Ihanan innostunutta porukkaa, otin kattausryhmän kanssa ihan rennosti ja laitoimme viinit ns.jäähtymään ja kuoharit tulemaan.
 Välillä oli kaikkien päät risottokattilan yläpuolella seuraamassa, miten riisi  saostuu. Hyvin pysyi kokkioppilaalla hommat hanskassa ja porukka hommissa.
Mielenkiintoista mielestäni on aina annosten oikea ajoitus eli kaikki saavat oikean lämpöisen annoksen yhtä aikaa syötäväksi.






Ennen ruoan tarjoilua esittelimme vielä raaka-aineet ja toivotimme kaikille innokkaille oppilaille hyvää ruokahalua:  Enjoy!

Palaute oli todella positiivista ja seuraavalla kerralla keskitymme pihvien paistamiseen porukalla. Chef paljastaa kaikki salaisuudet mitä siitä on jo saanut tietoonsa tässä vaiheessa! Sitä odotellessa...

lauantai 18. tammikuuta 2014

Tulista ja tulisempaa!

Pakkanen paukkuu ja konttuuri jäähtyy. Jos lämmitys on rikki ja on viikonloppu, niin on vai  yksi keino hankkia sisäinen lämpö ja rauha. Sen nimi on Chili con carne. Sanon sitä sisäiseksi villapaidaksi. Chef on tyytyväinen haastetehtävään. Kaupassa käyntejä on ollut monta, koska ensimmäisellä kerralla ostetuissa chileissä ei ollut tarpeeksi potkua. Omat chilit ovat talviunilla. Osa on kyykähtynyt kylmyyteen. 
Tähän reseptiin kuului 7 palkoa tuoretta chiliä! Tietysti meidän Naga-chili on hereillä ja tuottava, mutta kun se on niin vahvaa, ettei voi kuin murusen laittaa keitokseen ja silti pääsee huuto! Anna maitua äkkivä! TULISTA Palopäällikkö!



Suosittelen kaikille pilkontaa! Se poistaa stressiä ja antaa mukavan tyydytyksen työn tuloksesta. Eniten rakasta Juliennen pilkkomista, koska se on niin nättiä. Tänään tarvittiin Brunoisea. Sekin rentouttaa, ja siinä on kuutioimista kerrakseen.
Omat soosit kannattaa tehdä alusta asti itse, vaikka tiskari huutaa armoa (siis minä) taas!

Kokkioppilas lämpeni keittiössä ja teki pico de calloa, salsa verdeä, quacamolea eli niitä sooseja. Avocado käy muuhunkin kun vaan pastaan!
Lopputuoksena oli kana quesadillaa ja chili  con carnea.
ja mikä parasta, tehtiin ruokaa kuin suurkeittiössä eli ensi viikon eväillä tarkenee töissä ja kotona. Nam, viva la Mexico ja SOL-olut. On siitä pitkäkaulisesta vaan niin mukava ottaa HUIKAT! VIVA Mehico!




lauantai 11. tammikuuta 2014

Härkäviikko on namia

Härkäviikot alkoivat ruokajuhlilla! Pyysimme nuorison syömään sateisena sunnuntaina. Tarjolla oli rapupastaa. Pasta oli itse tehtyä, taikinapallerot olivat yön jääkaapissa ja sitten vaan pastakoneeseen kierrokselle. Tiikeriravun pyrstöt ja tomaatit pestiin ja pinjan siemenet otettiin esille. 






Oli jälleen kerran ihanaa ruokaa ja niin sopivan kevyttä tammikuun eka viikolle. 



Seuraavana viikonloppuna tehtiin sitten FUDGEa ja Hanna-tädin kakkuja, sekä minttusmoothieta.

Arvatkaa miten kävi! Leipuri pyysi viemään valmiit Hannat pellillä parvekkeelle ja minä lähdin vauhdilla. Astuin suoraan edellisen pellin päälle ja kakut muruiksi. Ai jai, taas meinasi Härällä keittiössä keittää yli...